Kepeä kesäromanssi.

Vuosisadan helteisimmän kesän keskellä Pihlan arki täyttyy töistä lehtikuvaajana ja pitkistä puheluista parhaan ystävän kanssa. Elämä on miellyttävän tasaista ja ennalta-arvattavaa...

Paitsi, että suurella objektiivilla näkee mainiosti pienen lammen toiselle puolen saakka. Hiekalle viritetty nuotio luo sen ympärillä istuvien kasvoille valon ja varjon leikin, jonka Pihla ikuistaa itselleen muistoksi.

Yksi joukon nuorista miehistä, pitkä, laiha ja se jonka tummat hiukset itsepintaisesti valuvat kasvoille, kaivaa kitaran esiin ja ryhtyy soittamaan jotakin, joka ei vastarannalle saakka kuulu. Mutta tilanne saa Pihlan mieleen pyörimään vanhan laulun sanat: "Nuori tumma, tuo nuori tumma, hän viritti viulunsa kielet. Tulesta nuotion, sävel tää tehty on."